Kammela

Tämä osio kotisivuista käsittelee Kammelan paloa, joka tapahtui vuonna 1896. Lehtileikkeet ovat pääasiassa paikallisista lehdistä ja muokkasin ne muotoon, josta kenties on helpompi ymmärtää ns. jutun juonen. Oikeinkirjoitukseen ei kannata liiaksi laittaa huomiota, sillä siihen aikaan toimittajilla ei suomen kieli ollut välttämättä hallussa, jos ei kyllä tänä päivänäkään. 

Tarinaan vielä sen verran jatkoa, joka kylläkin on pelkästään vanhempien ihmisten kertomaa jo kymmeniä vuosia sitten ja mitään kirjallista dokumenttia en ole käsiini saanut. Siis mitä tapahtui Jannen vankilaan lähettämisen jälkeen: Tarinoiden mukaan Janne olisi vapautettu suuriruhtinaan määräyksellä ja tämä armahdus olisi johtunut siitä, kun suuriruhtinas olisi saanut pojan ja tästä innostuneena neljän tyttären jälkeen, hän olisi määrännyt yleisen armahduksen. Suuriruhtinaan poika syntyi v. 1905 eli näihin aikoihin Janne on kenties vapautettu, vaikka tämänkaltaisesta yleisestä armahduksesta en ainakaan vielä ole löytänyt tietoa, mutta näin kuitenkin kerrotaan. Janne siis vapautui ja muutti nimensä Nurmeksi (Nurmi), joka muutos on toki voinut tapahtua jo vankeusaikana, sitä en tiedä. Janne asusteli Kammelassa vankilavuosien jälkeen ja jälkeläisiäkin siunaantui. Maakunta-arkistosta löytyy kuvia tai ehkä ennemminkin piirroksia rikospaikasta, joten mikäli innostusta riittää, niin penkomaan, mutta kannattaa varata aikaa.

 

1.

 Palanut kolme taloa ja yksi ihminen. Viime helatorstain aamuna paloi Kammelan kylässä Pyhämaan luotokunnassa noin klo.3 tienoissa Isoimpolan, Wähäimpolan ja Marttilan talot, yhteensä 42 huonetta, sekä Isoimpolan 22-vuotias piika Amanda Maria Matintytär, kotoisin Pyhämaan Hirsilahdelta. Walkean huomasi ensiksi eräs torpan poika kulkiessa Isoimpolan ohi k: lo 2 ja 3 välillä aamulla mainitun talon salin katolla ja herätti talonväen, jolloin huomattiin, että edellä mainittu piika oli poissa. Kun palopaikalle ennätti tulla 2 ruiskua, toinen Kukaisilta ja toinen kirkonkylästä, saatiin tulen leviäminen rajoitetuksi. Juholan talo oli jo vaarassa, koska tarhahuoneiden katolla jo oli walkeata. Kun tuli hälveni, löydettiin Isoimpolan salin kohdalta edellämainitun piian palanut ruumis keskenkasvuisen sikiön kanssa sekä luiden joukossa puukonterä, jota ei oltu talossa ennen nähty. Joku hirvittävä rikos nähtävästi piilee tässä asiassa.  Tuli oli alkanut  salin vinniltä. Palaneet talot olivat palovakuutetut Laitilan pitäjän paloapuyhtiössä, Isoimpolan noin 3000 markasta,  Wähäimpolan 3400 ja Marttilan lähes 5000 markasta. Joka taloon jäi palamatta makasiini ja riihi.


2. 

Rauman lehti kertoo:

Kuten lukijat ehkä muistanevat syttyi tulipalo viime toukokuun 14 päivää wastaan yöllä Pyhämaan luotoseurakunnan Kammelan kylässä Isoimpolan talossa, sekä hävitti, ennen kuin saatiin sammumaan, ei ainoastaan sanotun talon, vaan myöskin Wähäimpolan ja Marttilan asuin- ja ulkohuoneet miltei kaikki tuhaksi. Isoimpolan talon raunioista löydettiin sitten talossa palvelevan Maria Mattsonin ruumiin jäännökset. Erityisistä asianhaaroista, muun muassa kun kaulaluitten päältä löydettiin suuri puukonterä, ruvettiin kohta epäilemään, että kauhea rikos tässä oli tapahtunut; että jokunen peto ihmisen hahmossa oli murhannut juuri raskauden tilassa olevan Marian ja sitten, peittääksensä tekoansa, virittänyt tulen, ylläkerrotulla surkealla seurauksella. Tämä epäluulo saikin tukea, kun lääkärin tutkimuksessa wielä tuli ilmi, että Marian sydämessä löytyi haava, jota oli matkaansaatettu teräaseella.  Epäluulo lankesi samasta kylästä olevan Juholan talon Janne nimistä poikaa vastaan. Tiedettiin näet, että Janne oli käynyt Mariaa kosimassa, vaan että hänen isänsä oli jyrkästi vastustanut pojan naimahommaa, j.n.e.  Myöskin oli Juholan talossa nähty puukko samanlaisella terällä kun se, joka palon jälkeen löydettiin Marian kaulaluitten päältä. Juholan Janne pantiinkin sitte syytteeseen tästä rikoksesta sekä vangittiin viime syyskäräjissä Laitilassa.  Asia on kuitenkin  näyttänyt hyvin himmeältä, kun mitään selvää todistusta Jannen rikollisuudesta ole löytynyt.  Sallimus ei kuitenkaan anna tälläisen pimeyden työn jäädä rankaisematta. Kun asia t.k. 15 p:nä pidetyissä välikäräjissä jälleen oli käsittelyn alaisena, esiintyi todistajana eräs poika, joka viime vuonna palveli Juholassa renkinä. Hänen kertomuksensa meni pääasiassa tähän suuntaan:

Noin pari viikkoa ennen paloa oli Janne sanonut todistajalle: ”kyllä sen Marin täytyy tappaa”, mitkä sanat hän wielä päivää ennen oli kertonut.  Yöllä oli Janne sitte herättänyt todistajan sanoen: ”nyt mennään.”  Janne oli ottanut puukon tuvan nurkkakaapista, minkä jälkeen yhdessä olivat menneet Isoimpolaan. Täällä oli todistaja vartonut pihalla sill’aikaa kun Janne oli käynyt salissa, missä Mari makasi.  Noin puolen tunnin kuluttua oli Janne tullut ulos ja sanonut todistajalle: ”tule nyt pois.” Kotiin päästyään oliwvat he kumpikin laskenneet maata, mutta vähän ajan kuluttua, ennen kuin todistaja oli ehtinyt nukkua, oli isäntä tullut tupaan huutaen, että valkea on kylässä irti, ja kun todistaja oli mennyt ulos, oli Isoimpolan talo ollut täydessä tulessa.  Samana yönä oli Janne lausunut todistajalle: ” jos sanankin hiiskut, niin henkesi menetät”, josta todistaja sanoi niin peljästyneensä ettei tähän asti ollut uskaltanut puhua suutaan puhtaaksi, vaikka häntä tätä ennen valallakin oli kuulusteltu.  Lisäten todistaja muuten, että hän jo silloin kun Janne yöllä oli hänet herättänyt, oli ymmärtänyt mitä oli tekeillä, vaikkei hänen mieleensä tullut koettaa estää tätä kauheaa työtä.  Uusien todistajien kuulustelemista varten lykättiin asia vielä välikäräjiin ensi helmikuun 16 p:nä, jona aikana syytetty säilytetään Turun lääninvankilassa.Tuomio oli elinkautinen.


LAULU KAMMELAN MURHASTA

  Kirj. Suoma Salo

 

 

Nyt aijon minä kirjoittaa kansalle julki ilmoittaa,

asian tämän painavan ja sydäntäni murtavan.

        Kun alan tätä kertoa, värssyillä näillä laulella,

niin vesi täyttää silmäni ja seisattuupi kynäni.

Mä heikko olen kyhämaan, käyn Herralt´ voimaa pyytämään,

että Hän sanat sovittaa, vaikk´ käteni niit´toimittaa.

        Se oli viime keväänä, kauniissa Kammelan kylässä,

        Pyhämaan luotokunnassa, kun tehtiin murha kamala.

Helatorstain aamuna kello kahden aikana,

alkoi tuli raivota Iso-impolan talossa.

        Ja nuolen nopeudella levisi Vähä-impolaan,

        ei säästänyt myös Marttilaa, vaan tahtoi kaiken saaliinsa.

Sitten ruiskun avulla ja Herran hengen voimalla,

saatiin tuli hävimään ja toiset talot säästymään.

        Kun Herra antoi sateensa, tuon lauhistavan voimansa,

        niin pian tuli hävisi vaikk´kauheasti raivosi.

Kyll´oli näkö kamala, hävityksen jälki kauhea,

miss´ennen talot komeat, siin oli tyhjät rauniot.

        Mutt´ajalliset tavarat, ne ovat jälleen saatavat,

        ne vaikka tuli hävitti, kyll´Herra jälleen antaapi.

Mutt´ siinä paloi neitonen, kun hän raukka poloinen,

oll´ joutunut pahan ansahan ja kauheahan surmahan.

        Impolassa palveli ja askareita toimitti,

        Maria Matson nimeltä ja kahdenkolmatta ijältä.

Ja vuotta puolen kolmatta jo oli hänen sulhonsa,

Juholan poika ainoa ja rikkaudesta komea.

        Janne oli samasta kylästä, nuori vielä ijästä,

        niin kuin suuri leijona hän oli ihmispetona.

Ja Mari oli ihana, niin kuin kukka kedolla,

ei tuntenut viel´ maailmaa eik´ vihollisen juonia.

        Niin hän luotti sulhoonsa, ilkeään rakastajaansa,

        että sai hänet surmata ja pedon tavalla raadella.

Näin vihollinen esittti, Jannen mielehen sepitti:

ett´ Mari ompi arvoton ja tavarasta osaton.

        Niin hän alkoi tuumansa, tuost´ kauheasta murhasta,

        jonka hän sitten täyttikin, tavalla suuren julmurin.

Jo ennen Janne saneli renkille niin haasteli:

” mun täytyy Marin murhata ja tulella sen uhrata.”

        Viel´ lupas renkill´ rahoja ja haastoi hengen uhalla,

        vaatien pojan kanssansa olemaan murhapaikalla.

Siell´ Maria jo vartosi, Janneansa odotti,

kuin oli ennen määrätty ja Jannelta niin käsketty.

        Iso-impolan salissa, siell´ Marin piti varrota,

        että he siellä paremmin liittonsa sitoi lujemmin.

Ei Mari sitä peljännyt eik´ aavistaakaan tietänyt,

että hän siellä surmataan ja sulholtansa poltetaan.

        Mainitun talon salissa, siell´ löysi Janne uhrinsa,

        jonka hän puukoll´ teurasti ja valkian myös virittti.

Täss´ Herra näytti voimansa ja väkevän myös valtansa,

kun sallinut ei häviävän, sydämen tuless´ sulavan.

        Se lääkärillä tutkittiin ja kohta myöskin huomattiin,

        sydämess´ olevan haavoja, saatettu teräaseella.

Näin oli Janne kauhea, sydän täynnä hirmua,

ett´ puukkonsa hän teroitti, joll´ Marin sydämen haavoitti.

        Niin roisto täytti tekonsa, että hän poltti uhrinsa

        ja luuli siihen päättyvän, niin hirmutyönsä peittyvän.

Ei hän sitä muistanut, tuo kurja Janne huomannut,

ett´ Herra ompi väkevä ja salaisetkin näkevä.

        Vaan hän turvas tavaraan ja arvohonsa korkeaan,

        ettei hän köyhää piikaista voinut itsellensä omistaa.

Kun isä oli estänyt, Janneansa kieltänyt,

kosimasta Mariaa uhalla, ettei saa tavaraa.

       Näin Janne oli eksynyt, tavaran tähden pettynyt,

       ett´ kadotti hän arvonsa ja komean myös kotonsa.

Nyt ompi Janne raudoissa, ijäti kruunun linnassa,

Ei pois sielt´ auta tavarat, eik´ isän sanat ankarat.

        Se oikeudessa päätettiin, kun useasti tutkittiin,

        ett´ Janne saadaan rangaista, ikänsä kuritushuoneella.

Oi että vielä Suomessa ja Herran kristikunnassa,

tuollainen löytyy pakana, kun uhraa oman armaansa.

        Oi sua Janne poloinen kun sydämes´ ol´ hirmuinen,

        ettäs Marin polttelit, marttyyrin tavall´ murhasit.

Mutt´ käänny, Herraan turvaten, Häneltä apuu rukoillen,

niin Hän sua auttaapi ja lapseksensa ottaapi.

        Julma työsi tunnusta ja katumukseen kiiruhda,

        kun olet vielä elossa kalliissa armon ajassa.

Tässä on meille muistutus ja vakainen myös varoitus,

ett´ ihminen näin muutetaan, tuomioll´ äkisti vaaditaan.

        Siis turvatkaamme Jumalaan, luottaen Häneen ainoaan,

        että Hän meitä varjelis´ ja pahan paulois´ estelis.